Posts By admin

Curriculum Vitae 2/2013

Curriculum Vitae

Mikael Kinanen

Born 1989 in Helsinki

Lives and works in Helsinki

Address: Välimerenkatu 5, 00180

Websites:

http://mikael.kinanen.fi

http://kinain.kuvat.fi

http://fotofolios.org/work/mikaelkinanen

http://dracheny.daportfolio.org

E-mail: mikael|atque|kinanen.fi

Studies:

Graduate Student, Aalto University, School of Art, Design and Architecture (ARTS), Master’s Degree Programme in Fine Art, 2012-

Graduate Student, Finnish Academy of Fine Arts, Praxis: Master’s Degree Program in Art Theory and Exhibition Practises, 2012-

Bachelor of Culture and Arts, TAMK Tampere University of Applied Sciences, School of Art and Media, Fine Art Programme, 2008-2012

Undergraduate student of Philosophy, School of Social Sciences and Humanities, University of Tampere 2009-

Subject Teacher’s Pedagogical Studies, Department of Teacher Education, Faculty of Education, University of Tampere, 2010-

Work Experience:
2013 Curator’s Assistant, Mänttä Art Fair, Finland (ongoing)

2011-2012 Managing Editor, ERO Thesis Exhibition

2011 Trainee, Backlight 2011 Photo Festival, Photographic Center Nykyaika, Tampere, Finland

2010 Intern, Inter-cool 3.0 exhibition, Frankfurt Goethe Universität, under professor Birgitt Richard in Frankfurt am Main and Dortmund, Germany

Selected Group Exhibitions:

2013     Erottaa±us, Glue Factory, Glasgow, UK

2012     1<3, International Art Collaborations, OCAD University, Toronto

2012     1<3, International Art Collaborations, Finlayson area, Tampere

2012     ERO Thesis Exhibition, Kunsthalle TR1, Tampere

2012     Taidekahvila Ero, Ikuinen Galleria, Tampere

2011     Expanded Views, Backlight ’11 Photo Festival, Tampere

2011     Kakkupaloja, Ikuinen Galleria, Tampere

2010     Promoting Changes, Werstas, Tampere, Curated by Pekka Niskanen

2010    MEGAGAGAA, Gallery Nottbeck, Tampere

2010    Lyhyt videokirjasto, Emil -hall, Tampere

2009   Avo 09: Pumpulivallankumous, Werstas, Tampere

2008    Jotain sanottavaa, Ikuinen Galleria, Tampere

2008    Backlight Workshop Exhibition, Emil -hall, Tampere

2006    Jugenkunstaustellung im Essen 2006, Zeche Zollverein, Essen, Germany

Art Games (w/ Vili Nissinen):

2011   Totalitarian Cries/ Vihan itukvirsi, Art in Conflict, Labour Museum Werstas, Tampere, Finland, Curated by Pekka Niskanen

2010   Terrorist Game, Dortmund, Germany

Other New Genre Public Art (w/ Vili Nissinen):

2010    Exhibit #301 and Exhibit #369, Inter-cool 3.0, Hartware MedienKunstVerein, Dortmund, Germany, Curated by Professor Birgit Richard and Inke Arns

2010    Cage, Bockenheimer Campus, Frankfurt am Main, Germany

2010    Arkivaatteen tarinat – Political Fashion Show, Väinö Linnan aukio, Tampere

2009    Häkki, Jugendin tori, Tampere

Projects

2012   What would you change? collaborative public engaged photography (w/ Joanna Glezakos and Anne Lehtelä)

Works in Collections:

Collections of Pirkanmaa Hospital District, Child Psychiatry Outpatient Clinic, TAYS, 2007

Publications:

Kinanen, Mikael; Peittämätön ruumis: Alastomuus valokuvataiteen sallitussa kuvastossa (The Uncovered Body: Nakedness and Nudity in the Accepted Imagery of Finnish Photographic Art); June 2012, Theseus, TAMK Tampere University of Applied Sciences, http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060712101 

Kinanen, Mikael; ”Game, Performance and Intervention”; part of an article dealing with the Dublin 2 participatory game; States of Play: Nordic Larp Around the World; edited by Petterson, Juhana; April 2012, Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry

Edited Publications:

Taidelehti ERO; edited by Kinanen, Mikael; Miettinen, Mari-Sohvi and Rytkönen, Laura, April 2012, TAMK Tampere University of Applied Sciences

Lectures and Public Speaking:

Liveroolipelien estetiikka ja oikeuttaminen taiteena (The Aesthetics and Justification of Live-action role-play as art), with Vili Nissinen, Työväenmuseo Werstas 19.8.2011

test

test

Docile Bodies

  • 6'1'' Pigment Print 50 cm*50 cm 2011
  • 6'5'' Pigment Print 50 cm*50 cm 2011
  • 5'8'' Pigment Print 50 cm*50 cm 2012

Peittämätön ruumis

Mulholland Drive

Vain ja ainoastaan yksi asia jäi puuttumaan. Mudholland drive on mahtava elokuva. Se oli dionyylisiolainen mestariteos. Lähempänä oman mieleni mukaista täydellisyyttä kuin mikään mitä saan muistini syövereistä kaivettua.

Harvinaista, että jokin saa minut laskemaan suojaavan analyysin muurin. Yleensä ajatukseni karkaavat kaikkeen mikä vähänkään liittyy teokseen. Tällä kertaa istuin tuolissa kuin halvaantuneena ilman ajatustakaan. Koin ajoittain useitakin muistikuvia tunteista päällekkäin, ja muistikuvahan on voimakkaampi kuin todellisuus.

Elokuva oli monimutkainen, mutta tietoisuudenkin sanotaan syntyvän juuri monimutkaisuudesta. Yksityiskohdilta ei jäänyt tilaa omille ajatuksilleni, joten pystyin vihdoin ja viimein keskittymään elokuvaan. Elokuva oli purgatiivia keskittymisvaikeuksille. Kaikki siinä kiihotti vain toistaan enemmän mieltäni, pitkästä aikaa se sai käydä ylikierroksilla ymmärtääkseen mitään – kuin hyvä keskustelu.

Olisi absurdia väittää, että tajusin elokuvan nähdessäni sen ensimmäistä kertaa. Juoni on kätketty liian monen häiriötekijän taakse, eivätkä minua kokeneemmatkaan ole niin ylimielisiä teosta kohtaan. Kuitenkin väitän ymmärtäneeni elokuvan. En voi kertoa mitä siinä tapahtui, mutta se olisikin toissijaista. Ilmestystä ei voi selittää selkein sanoin tuhoamatta sen sisältöä. Moni kaunis asia katoaa kun sitä yrittää selittää. Jotain jää aina puuttumaan ja se katoaa muistista. Tämä oli liian mahtavaa, että haluaisin alistaa sitä järkeistämiselleni. Liekö ylevää?

En tiedä mikä aukaisi elokuvan, mikä oli tuo tekijä joka mahdollisti profetaalisen elämyksen. Oliko se sateinen kevätilta, yhteneväisyydet Luna Parkiin vai Baudrillard, jota olen lukenut viime aikoina? Tärkeintä oli kenties halu ymmärtää jotakin, jota on kutsuttu mahdottomaksi ymmärtää.

Elokuva oli täydellinen kokemus, vaikka yksi jäi puuttumaan. Tuo puuttuva lenkki jääköön puuttumaan yhä myös tästä tekstistä.

Childish Fears

The main concern is as I phrased it as a child: ”Am I the same once I blink?” This carried the very concern of identity, is the person continuing this thinking the same, or are my memories already someone else’s.

That is a frightening prospect and it has stolen quite a few good night’s sleep from me. It means dying every second, every thought being a potential end of existence. If those are someone else’s memories, what certainty can I have of thinking this sentence through.

At the very same time it suggests something almost as catastrophic. Once the certainty of self is destroyed, the identity become dubious, the line differentiating you from the Other starts to fade. Two distinct beings are no different from each other than a discontinuous being is from himself.

Leibniz’s law of identity is there to offer me support. Identical beings have every single attribute in common, thus the continuity of self becomes questionable. One of the attributes is time. Of course as a child thoughts like these were beyond me, but the original idea makes me see such implications.

Yet what is the end result of discontinuity and difference fading into continuity? The very idea of the barrier of otherness is only practical. We have no certainty of what ”we” have felt before. As psychology has now seen, we remember the past through the present. Thus the past too is inaccessible, just as the other is.

Nevertheless the past doesn’t seem inaccessible, even though it in theory is. Still, why do we consider ourselves more distinct from others than from our past selves? In theory we have similar ways of understanding others as we have for understanding ourselves – empathy.

I’m still beating the bush. It is hard to get to the very implication and not elaborate the premises. There is no divide between the self and the other. Not in a way we understand it. Of course there is the imminent sense of self, and that phenomenon has to be given credit. But no such knowledge exists of any of the others, or your previous selves.

This could implicate quite a narcissistic solipsism, and that would be quite right-full. Yet at the same time it implicates the opposite, if we are not as harsh as that. We have no reason not to suppose self-consciousness for others any more than we have not to suppose it on our own past selves.

Nevertheless the divide falters. The narcissistic thought that we all are one and the same is the end result I’ve tried to suggest. Not the childish fearful idea that the ”I” wouldn’t last even this sentence. That would of course be the only certainty, ”cogito, ergo sum”.

Yet certainty is barely what we are after. It is a fantasy to think others have souls or that even I existed more than a millionth of a second ago, but that is quite a fantasy I’m ready to have. The world is built on fantasies and what-if’s – suppositions of every kind, and they are ever-changeable.

This is the very first correct post in this blog, and I swear I’ll kill someone if it will be in Perpetua (or at least change the theme…) Lorem ipsum et cetera. Daa-daa-daa-da-daa-da.

uifiuauihfiuhaeriughilehrgjkdncjxnvihoäfkäKKCJNDIUAERJKLAFMK DCJKNBIUGAHIUJFOjionjfvludjkgnknegskslakporgjoimc,mnjbrgipheakäkfkdnpoaiehrpklmdknifueprahojiofanguiaerpignkaofgoipaneignoipaeignainegiuger